*** PERINNÖLLISYYS ***
OI on geneettinen sairaus ja näin ollen perinnöllinen. Tyypit I ja IV esiintyvät toisinaan suvussa monessa sukupolvessa. Sairaus periytyy vallitsevasti: OI:ta sairastavalla vanhemmalla on 50 %:n mahdollisuus siirtää muuntunut geeninsä lapselleen ja 50 %:n mahdollisuus siirtää normaali geeni (meillä kaikilla on jokaisesta geenistä kaksi kopiota, sukukromosomeihin liittyviä geenejä lukuun ottamatta).
Vaikka sairauden asteessa (esim. murtumien määrässä) esiintyy jonkin verran vaihtelua OI:ta sairastavien sukulaisten välillä, kliininen tyyppi säilyy saman suvun sisällä samanlaisena sukupolvesta toiseen, koska sama perusgeenivirhe siirtyy aina vanhemmalta lapselle.
Toisaalta tapauksissa, joissa suvussa ei ole OI:ta, OI on hyvin heterogeeninen: kollageenigeeneissä oleva geenivirhe voi jokaisen yksilön kohdalla olla erilainen.
OI:ta, kuten muitakin vallitsevasti periytyviä sairauksia, voi esiintyä myös spontaanista. Tämä koskee erityisesti tyyppejä III ja II (yleensä OI:n vaikeampia muotoja), mutta se pätee myös muihin tyyppeihin. Jos terveille vanhemmille syntyy OI:ta sairastava lapsi, jossakin kollageenigeenissä on oletettavasti tapahtunut mutaatio. Mutaatiot ovat sattumanvaraisia, ennalta-arvaamattomia tapahtumia, jotka muuttavat DNA:n informaatiota. Mutaatio on todennäköisesti tapahtunut jommassakummassa sukusolussa (joko muna- tai siittiösolussa) aiheuttaen näin sairauden lapselle.
Perheissä, joissa OI esiintyy spontaanista, terveet sisarukset eivät kanna mutaatiota eikä heidän jälkeläisillään ole tavallista suurempaa geneettistä riskiä saada OI; OI:ta sairastavan lapsen kohdalla sen sijaan on olemassa 50 %:n riski, että mutanttigeeni ja täten itse sairaus periytyy hänen lapsilleen, ja näin alkaa uusi OI:n periytymisen ketju sukupolvesta toiseen.
.
*** MOSAIKISMI ***
Mitä vanhempiin tulee, tutkittaessa useita perheitä, joissa terveille vanhemmille on syntynyt OI-tyyppi II:ta (kuolemaan johtava muoto) sairastava lapsi, on havaittu, että sairaus toistuu (eli perheeseen on syntymässä toinenkin OI:ta sairastava lapsi) 5 - 7 %:ssa tapauksista.
Tämä hämmentävä tilanne selitettiin ensin virheellisesti eri tyyppisen (autosomisen väistyvän) periytymistavan avulla, ja se voi yhä aiheuttaa epäselvyyttä (ja johtaa väärään perintötieteelliseen neuvontaan) niiden lääkäreiden keskuudessa, joilla ei ole ajan tasalla olevaa tietoa OI:sta. Peter Byers tutkijaryhmineen (Seattlen yliopistossa Yhdysvalloissa) ja sittemmin myös monet muut tutkijat ovat osoittaneet, että OI:n toistuminen perheissä, joissa sitä ei ole esiintynyt aiemmilla sukupolvilla, johtuu vallitsevasta mutaatiosta jommassakummassa kollageenigeenissä (COLIA1:ssä tai COLIA2:ssa): OI:n aiheuttava mutaatio ei liity yhteen tiettyyn itusoluun vaan sitä esiintyy tietyssä osassa jommankumman vanhemman (joko isän tai äidin) itusoluja. Tällöin on olemassa vaara, että tälle vanhemmalle syntyy useampi kuin yksi OI:ta sairastava lapsi.
Tätä ilmiötä kutsutaan mosaikismiksi.
Mosaikismitapauksia on hyvin hankala todeta: mutaation löytäminen on yhtä vaikeaa kuin neulan etsiminen heinäsuovasta. Vasta kun mutaatio on löydetty OI:ta sairastavasta lapsesta (joka kantaa sitä soluissaan), on mahdollista suunnitella tarkkoja molekyylianalyysejä, joilla voidaan tutkia, onko vanhempien kohdalla kyse mosaikismista (se voidaan yleensä havaita sekä itusoluista että valkoisista verisoluista), ja yrittää arvioida hypoteettinen uusiutumisriski.
Mosaikismia voi esiintyä kaikissa OI:n kliinisissä tyypeissä, mutta sitä on toistaiseksi tutkittu kattavasti vain vakavimmassa tyypissä (tyyppi II): sen esiintymisprosentiksi on empiirisesti arvioitu 5 - 7 %.
last updated 22 July 2002